tiistai 30. syyskuuta 2014

Roadtrip

Perillä. Kyllä Suomi-neidolla muotoja riittää, niitä vaan ei ole riittänyt joka puolelle. Roadtrip vei tänään työkuvioissa toiselle laidalle maata ja kauniissa syyssäässä sai Rva K vain istua rennosti kartturina ja ihailla hiljolleen nyppylöistä kumpuileviksi muuttuvia maisemia. Edellisestä matkasta Joensuuhun on ehtinyt vierähtää yksi äitiysloma ja vielä vuosi ja risat päälle. Nice to be here nyt.

Huomisen agendalla työpäivän päätteeksi ainakin Taitokortteli, kunhan eivät siellä sulje oviaan liian aikaisin. Kiitos fb-vinkkauksen! Kommentoikaa ihmeessä kivoista sisustusliikkeistä, hyvistä ruokapaikoista sekä muista näkemisen ja kokemisen arvoisista jutuista. "Työpäivän päätteeksi" on tunnetusti käsitteenä lähes rajaton aikaraami, eikö? Jos saan kommenttitulvan (sehän on uudelle blogille ihan realistinen odotus ;D ), arvon "jotakin Joensuusta". Mitä se on - sitä en tiedä vielä itsekään, mutta jotakin jostakin vinkatusta anyhow. Jännää.

Nyt suklaata ja kauneusunille -Briljanttia huomispäivää kaikille jo etukäteen!

"Saloratkin" vetämässä jo hirsiä

maanantai 29. syyskuuta 2014

The Soffa - ja Kolme Kuningasta

Ta-Taa Darlings! Täällä taas Rva K koneensa äärellä ja kuvakaaoksesta kaivettuna viimekesäiset pöytäpartyt. Vieläkin tuoksuu maalinkäry nenässä projektien jäljiltä. Ja kerrankin "ennen"-kuvaa tarjolla kaikista pöytäosapuolista.


Vielä alkuperäisessä kodissaan mökkiperintönä

Kolme Kuningasta ja pari muuttujaa

Kaikki pöydät ovat löytöjä eri kodeista ja tavoitteena olikin löytää mahdollisimman erilaiset yksilöt, jotka tulisivat hyvin toimeen keskenään. Tiputellen pöydät löysivät autotalliin ja kuvan kolmijalkainen komistus oli valtiovierailijoista keskimmäinen. Ensimmäisenä Päämajaan löysi kuitenkin valkoinen vanha 50-luvun pöytä, jonka alkuperästä ei mitään hajua. Kolmijalkainen yksilö on vailla tarkkaa historiaa, mutta 50-luvulta sekin lienee säilynyt mökin tietojen perusteella. Jakkara samaa sorttia -ei aiempaa tietoa historiasta. Kertokaa ihmeessä, jos näistä enemmän faktoja!

Ja tähän on tultu

Kolmijalkaisen pöydän jalat maalattuani totesin, että alkuperäistä pintaa on ehdottomasti säilytettävä. Ehkä jossain vaiheessa saatan uutta lakkapintaa harkita, mutta makustellaas tätä nyt hetki. Sama homma jakkaran kanssa. Valkoinen pöytä jatkoi vanhalla staililla ja hyvä niin. Let's see mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tähän hetkeen sai uutena hankittu kiiltävä valkoinen sohvapöytä väistyä autotalliin ja Kuninkaiden esiinmarssi saattoi alkaa. Steltonin  teräksinen Twillight pitää seuraa Iittalan klaanille ja liljoille. Twillight on oikeasti Pikku-O:n omaisuutta, kummilahja kummisedältä ja lainaa siis vain <3





Ja kaikki tämä alkoi sohvasta -The Soffa

The Soffa on tullut Mummun ja Tutan pelastamana Tuunaamon Päämajaan mökin kautta jo pari vuotta sitten. Ensin totutelleen uuteen huusholliin eteisaulassa ja toivottaen tervetulleeksi kaikki vierailijat heti ulko-ovea vastapäätä. The Soffa sai korvata kovin huonoon kuntoon menneen, valkoisen, nahkaisen divaanisohvan. Ja kyllä -vain neljässä vuodessa uuden sohvan nahka antoi periksi ja tuli korvatuksi 60 vuotta vanhemmalla, sirolla ja selkeällä muotoilulla. "Ennen oli soffat rautaaa!" ja hiio-hoit päälle. Nahka loistavassa kunnossa ja kaikinpuolin muutenkin vetreä tämä veteraani. Päiväkaffit saa kyllä juoda huomattavasti suoremmalla selällä. Löhöämistä varten jääkin vielä nojatuolit, mutta niistä sananen taas myöhemmällä. Huomenna nokka kohti Joensuuta ja Pohjois-Karjalan kollegoja -enköhän mä sanasen sieltäkin tänne lähetä. Bis bald!



Lazy Sunday ja kasaripizzaa

Hyvästit Parman kinkku ja pehmeä mozzarella. Mikä rucola?? Tänään Tuunaamo Crew yhdisti kaiken luovuutensa ja nautti työn hedelmänä ihan oikeaa peltipizzaa, kaulittuna joka kulmaan. Ketsuppi oli loppu, joten oli pakko hienostella tomaattimurskalla. Kieltämättä rikkoi muuten niin historiaa huokuvan kokonaisuuden. Toisella pellillä komeili tonnikala ja toisella jauheliha tomaattipedin päällä. Siihen perushöppeeksi vielä ananas, aurajuusto, valkosipuli sekä juustoraaste. ystäväni T tarjoili vastaavan kattauksen eilen, mutta hän oli täydentänyt setin vielä mokkapaloilla. Ainoa jännitys oli, että onnistummeko yhtä maukkaasti?

Ei voi moittia..

 Bon appetit! Törkeen tervellinen iltapala..... ;D

We did it!! Välillä on hyvä palata back to basics ja eilisestä keskustelusta Ystäväni T:n kanssa voisin nostaa vielä makaronisalaatin tähän sakkiin. Perusaineksia, suoraa toimintaa ja tuloksena suoraviivainen safka. Miksei useamminkin?

Lazy Sunday

Tätä sunnuntaita kuvaa hyvin Pikku-O, joka vetäsi aamusta peitot korviin ja tuumasi, että "Mää pökkötän viejä. En tuu." Mitä siihen sanomaan? Antaa pojan pökköttää :D Pökkötyksestä siirryttiin Rio2 -elokuvan pariin ja edelleen pyikkäreissä kohti päiväunia. En voi väittää vetäisseeni yhtään sen kummempia kamppeita niskaani vaan vönyin verrareissani kunnes ryhmäliikunta kutsui ja kävin vetäisemässä yhdet SH'BAM(R):it paikallisella sunnuntaibailukansalle. Ja pökkötykseenhän se päivä myös päättyi. Ja päättyy kohta itse kullakin. Yökyöpeli Rva K valmistautuu uuteen työviikkoon ja tähyilee vaihteeksi matkalaukkua tiistain starttia varten. Sitä ennen kauniita unia, "natinatit" ja ZZZzzzzzzzz.

Näihin aamun kuviin ja tunnelmiin - öitä!



sunnuntai 28. syyskuuta 2014

"SULKA" by Antti Huntus

Antti se on näiltä kulumilta - hienoa!

Tämä on niin hieno, että muuta ei voi mahduttaa samaan postaukseen. Palaan myöhemmin!

lauantai 27. syyskuuta 2014

Two times Aris ja kolme sukulaista

Hänen Majesteettinsa Kuningatar Aris

Ihan ensimmäinen rakas Aris-löytö oli "entinen valkoinen", laiminlyöty ressukka kirpparin nurkassa. Kympillä annoin kellastuneelle (veikkaisin vuosien keittiötupakointia lampun alla) uuden kodin ja nappasin kotimatkalla maalit kainaloon. Minulla oli selkeä näkemys siitä, että juuri tämä yksilö saisi kunnian laskeutua paraatipaikalle, olohuoneen sohvapöydän yläpuolelle. Siihen paikkaan en ollut hyväksynyt vielä yhtäkään lamppua Tuunaamon Päämajaan muuton jälkeen. Valitettavasti nykypäivälle tyypillistä ennen/jälkeen -kuvaa en hokannut siitä ottaa sillä kirmasin autotalliin ja maalata sutkautin kaunottaren samantien ekalla maalikerroksella. Hieman joutui näkemystä avartaa Hra M:lle, joka ei ihan sekunnilleen jakanut innostustani kaunottaren löytymisestä....
Muistuttaa suuresti Anna-Maija salon Arikselle suunnittelemia valaisimia, mutta varmuutta tähän en ole saanut. Aris-kaiverrus valaisimesta kuitenkin löytyy. Taustalla näkyy jo vähän keltaisen invaasiota. Uuteen kotiin hankittu valkoinen nahkasohva lepää jo autotallissa ja antoi tilaa toiselle kaunottarelle, josta lisää myöhemmin. Se EI ole väriltään keltainen.


Tupu, Hupu & Lupu aarniometsässä

Tupu, Hupu & Lupu aarniometsässä

Suuret valkoiset valaisimet saivat loppukesästä tehdä tilaa pienemmille ja sirommille Aris-perheen sukulaispojille. Lamput olivat alkuperäiseltä väriltään ruskeita, elämää nähneitä ja hieman nahistuneita. Uusi maalipinta toi eloa kolmikkoon ja kuten aiempi Aris-kuningatar, nämäkin saivat uudet läpikuultavat ja pidemmät johdot varrekseen. Päämajan kattokorkeus keskimmäisen osan (n.60 m2) korkeimmalla kohdalla (n.6 m) on osoittautunut haasteeksi valaisimelle kuin valaisimelle, jonka olemme halunneet laskea ns. pöytäkorkeuteen.

Kuvassa taustalla Tutan käsityönäyte, josta lähikuvaa näkyvissä myös Tuunaamon taustakuvissa. Aarniometsän puut sekä kuu on vanerista leikattu kokonaisuus ja näkymättömin kannatinkoukuin kiinni seinän pinnassa. Keskeltä kuvaa löytyvät Heikki Orvolan Nuutajärvelle suunnittelema Miranda-malja, josta jo aiemmin oli puhetta sekä samaiselle tehtaalle suunnittelema kynttilälyhty (kirkasta ystäväänsä odottelen saapuvaksi postissa any day now). Keittiö on ainoa Päämajan ainoa vihreä vyöhyke. Absolutely LOVE white lilies!


Tuhkimo

Tuhkimo - haltijakummi vielä hukassa

Siniverinen Aris se on tämäkin, vaikkakin taasen suunnittelija hakusessa. Katraan viimeisin hankinta, josta tasapuolisuuden vuoksi taas ei löydy vielä jälkeen-kuvaa. Lupaan vilauttaa täällä, kunhan Haltijakummmi on tavoitettu, kenkä löytänyt omistajansa ja ilkeät sisarpuolet päihitetty!

Siitä tuli sittenkin hyvä aamu

Yömyöhäinen herkkuhetki kulminoitui toffeejäkkikarkin irroittamaan palaseen takahampaan paikkauksesta. S**t. Hidas aamu vaihtui herätyskellon pirinään ja yritin parhaani mukaan kiitää tasan yhdeksäksi päivystävän hammaslääkärin vastaanotolle. Siellä nopeus on valttia. Kyynärpäätekniikkaa ei tarvittu, mutta viittä vaille yhdeksän nykäisin vasta kolmantena oman jonotusnumeroni telineestä, tosin yksi oli jo sisällä poran vitinästä päätellen. Jos päivä alkaa käynnillä päivystävällä hammaslääkärillä niin... Things can only get better!

 Itse vastaanottokäynti sujui mitä mainioimmin, kuten aina ja kaikesta selvittiin ilman puudutuksia ja ilman kipua ( ja HAA - ilman sitä puutikkua jos tiedät mitä tarkoitan!). Se oli se ajataus siitä herätyskellosta kaikkein tympein. Ei kun takaisin kotiin ja ruokaa kohti.

Gorgeous - ti amo! Hyvä lukaista joka aamu kahvinkeittimen vierestä. Itsetuntobuusteri parhaimmillaan (Therese Sennerholt). Riinan grafiikka kertoo minun tulkinnalla rakkaudesta ruokaan.
Aamupalaksi ei aamun ruokailuhetkeä voi parhaimmallakaan tahdolla enää kutsua, mutta onhan sille oikeakin nimi. Ranskalais-tamperelaisella brunssilla siis tähän lauantaihin. Vähän downshiftingiä, verrarit jalkaan ja ruoka tulille.

Menu

Tapolan Mustaa makkaraa rapsakkana pannulta, puolukan kera
Matkan varrelta mukaan tarttuneet tuoreet croisut (croissantit, pitkä sana)
Ciabattaa & reissaria kokoelmalla juustoja
Vihreitä

Teetä, kahvia, maitoa, vettä

Iso EGO ja murua rinnan alle

Rakkaus Stefan Lindforsin alunperin Arabialle suunnittelemaan EGO-sarajaan syttyi Syster S:n innoittamana. Häälahjaksi saadun astiaston seuraksi sopivat mainiosti niin Teema-sarja, kuin myös Marimekon Oiva-sarjan kuosit esim. kuvan Siirtolapuutarha.

Perintökalleus

Taustalla komeileva Heikki Orvolan Nuutajärvelle suunnittelema Miranda-sarjan malja ei pääse lainkaan oikeuksiinsa tässä kuvassa, mutta suurena rakkautena tulee osumaan vielä moneen kuvaan myöhemmin. Halusin kerätä sarjan kattausastiat kirkkaana sekä vihreänä -vielä puuttuisi kirkas jalallinen kakkulautanen. Hra M on informoitu kyllä in case hän lahjaideoita kaipaa...

Pääosaa esittää kuitenkin perintökalleus, kirkas kaadin kuvan keskellä. Tutan suvusta periytynyt ihana lasiesine, jonka suunnittelijasta minulla ei ole mitään hajua. Anyone? Selkeä muotokieli miellyttää suuresti ja pohjasta löytyy ihana ympyrä lasipalloja, joiden päälla kannu ikään kuin seisoo. Tunnearvoa tällä kannulla on valtavasti ja kaunis se on, sama kuka designin takana on. Jos jollain on tietoa -jaa ihmeessä!

Selkeälinjainen, vanha kotimainen lasidesign ja nimenomaan kynttilänjalat, tuikkulyhdyt sekä tarjoiluastiat. Loistava lisä moderniinkin kotiin luomaan kerroksellisuutta, sekä liittämään tämän päivän moderni sisustus osaksi Tuunaamon aikaansaannoksia. Lausehirviö, mutta ehkä kestätte ;D Myöhemmin olen päättänyt tutustua muihin blogeihin, joista olen saanut vinkkauksia. Niitä voi toimittaa lisääkin, kommentoikaa ihmeessä! Nyt soffalle. Vatsa täynnä.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Pikku-O a.k.a Hommamies

Pikku-O on elämänjanoinen sälli täynnä energiaa. Totesin Facebookissa jokin aika sitten Puuha-Peten olevan so last season, sillä kutsuu itse itseään tuttavallisemmin "Hommamieheksi". Sijoittunee jonnekin Teräsmiehen ja Puuha-Peten välimaastoon supersankarikategorioinnissa. Kova poika "hommaamaan" kaikenlaista. Nukkumaanmeno on ehkä maailman tylsintä puuhaa uhmaiän kynnyksellä, kuten myös syöminen, jos joku ehtii sitä vain ääneen ehdottaa. Itse ruinattuna ruoka ruoka maistuu huomattavasti paremmalta. Basic stuffia kohta kolmevuotiaalta. Hommamies on myös varsin äänekäs kalkattaja.

"Äiti! Sun piti ostaa niitä syttyjä!", raikasi tänään Citymarketin käytävillä.

Kuvittelun varaan jää taas desibelit, mutta käytössä oli koko pienen miehen volyymikapasiteetista ehkä noin 98%.

"Siis tä?", siihen Rva K.
 "No niitä kynttijän syttyjä!".

Sytkät olisivat jääneet kauppaan, jos asia olisi ollut Rva K:n muistin varassa.


Voi tuumata ja voi tuunata

Blogihaave syntyi jo kauan sitten, mutta oman linjan hahmottamiseen meni yllättävän kauan. En halunnut kategorisoitua sisustusblogia, sillä se vaatii ihan liikaa kurinalaisuutta kodin siisteydessä. En myöskään halunnut arki-blogia, sillä ... jaa, no en vain halunnut. Muotiblogi ei ole minun juttuni, vaikka muoti ja trendit ovatkin lähellä sydäntä. Lopputulema on yhdenlainen lifestyle-nurkka, jossa voi antaa ajatuksen laukata ja tuunatahan voi mitä vain. Kaikkea aikatauluista elämään ja huonekaluihin -jos on avarakatseinen verbin merkityksen suhteen. Ja minä olen.

Raksa-aikana kehitetty valkoinen fiksaatio johti skandinaaviseen selkeyteen sisustuksessa ja lähes puritaanisen tyyliin, mustin vivahtein. Koriste-esineet olivat käsiparin sormin laskettavissa ja seiniin en kyennyt tekemään reikiä, kun parhaimmillaan yhteen seinään oli keskittynyt 12 maalikerroksen hartaudella (kyllä - järjetöntä). 

All-in-one
Ekakertalaiset
Ensimmäisenä olohuonetta koristamaan tein Hetkiä-kankaasta taulun ja sydän verta vuotaen seurasin sivusta kun Hra M nakutteli seinään ensimmäiset taulukoukut. Siitä mitä parhaimmalla aasinsillalla päästäänkin ihan ensimmäiseen omin pikkukätösin tuunattuun huonekaluun, joka on kuvassa näkyvä musta penkki. Penkki on 50-luvulta peräisin oleva löytö Mummun ja Tutan (laajennetun Tuunaamo Crewn jäsenistöä, siis äitini ja isäni) kunnostettavaksi ostamastaan rintamamiestalosta, jonka mukana sai kaupassa edellisen omistajan aarteet. Muitakin ensikertalaisia kuvasta löytyy. Tamara Aladinin Riihimäen lasille suunnittelemat Carmen -sarjan kääntömaljojen ensimmäiset osat sain Mummulta syntymäpäivälahjaksi. Sittemmin löysin itse loput ja -voilá, koriste-esineiden keräilylle syttyi kipinä. Toim. huom. saattaa muuten olla a-kirjaimen hipsu väärään suuntaan kenollaan. Mitä keltaiseen väriin tulee, ei osuttu ekakertalaiseen, sillä eräskin lamppu ehti ensin. Siitä lisää myöhemmin.  Ehkä vielä jotain lisää tulee tälle illalle, mutta hetkeksi over  and out. P.s. Pölyjä en muistanut pyyhkiä.

Carmenit - Olé!

torstai 25. syyskuuta 2014

Hay saying "HEY!"

"Hyvät herrat ja naiset - naiset ja herrat"

Kyllä, sortunut samaan kuin niin monet muutkin. Hankkinut puisen käden, jota kaikki voivat väännellä ja käännellä. Ehdottoman tarpeeton, mutta vinkeä (from Hay). Samainen käsi olettetavasti kaunistaa monta blogia jo ennestään. Paljastuksena kerrottakoon, että en aiemmin ole juurikaan seurannut blogeja, lukuun ottamatta malenami.com -sivustoa, joka on visuaalisesti kutkuttavan kaunis kokonaisuus, kuten ylläpitäjänsäkin. Olen lehtien vankkumaton kannattaja, mutta valmis omaksumaan myös uutta. Back to the hand, nyt sillä on ihan oikea tehtävä toimia virallisena tervehtijänä. Heipat siis tähänkin iltaan!

Melkein voit kuulla tervehdyksen lisäksi mahtipontisen jatkon "Hyvät herrat ja naiset - naiset ja herrat!" (sulhaseni M lanseerannut koulun stagella pienenä tirehtöörin alkuna), kaikuvan taustalla. Valokeila heijastuu taustalla olevaan Riinan grafiikkaaan "Pieni kauneus". On tullut aika esitellä Tuunaamo Crew. Love bubblen sisältä Rva K ja Hra M -tutuille sulhanen, kaitsevat rakkaudella pientä imperiumiaan. Vallattomat vanhemmat sisarukset Nti S ja Nti H ottavat ilmaa siipiensä alle taulun oikeassa yläreunassa ja Pikku-O tavoittelee polkupyöräänsä kuplan alapuolella. Pikku-O oli mukana taulun hankinnassa turvallisesti vielä kengurupussissaan. Kerroin taiteilijalle taulun nähtyäni, että täähän on just, kun meidän perhe. Sopivan kaoottinen, mutta niin hellyttävä -hahaa :D Pyrin pitämään arjen kaaoksen mukana kuvissa ja kertomuksissa kaikessa ihanuudessaan. Haluan ehdottomasti julkaista kuvan jostain söpöläisestä asetelmasta pöydällä, jonka vierellä täydellisen kuivettunut, lasista jäänyt rengas. That's life baby!

Mutta kuka onkaan kuvan mystinen Kurre -any ideas?


Yömyöhällä -kuinkas muutenkaan

Ja siitä se ajatus sitten lähti..
Talo hiljenee ja viimein kuulee omat ajatuksensa. Monta vuotta muhineesta ajatuksesta on viimein tullut totta. Sisäinen tarve kirjottaa elämästä joka on tässä ja nyt, kodista joka on ennen kaikkea koti sekä kauniista asioista, jotka ovat kauniita sellaisenaan, sitruunalla väritettyjä tai tuunaamon kautta omaan kotiin tuotuja.

Itse sivun tuunaamiseen meni sen verran aikaa, että kello tikuttaa jo lujaa huomista työpäivää kohden. Jatkoa seuraa. Come along - hope you enjoy!